Olen toiminut henkisen hyvinvoinnin tuntiopettajana Valkeakoski-opistossa reilut kymmenen vuotta. Pääasiassa olen opettanut lyhytkursseja niin kontaktiopetuksena kuin verkkokurssinkin muodossa.
Kun minulle avautui mahdollisuus pitää luento jostakin henkiseen hyvinvointiin liittyvästä aiheesta, päätin tiedustella kanssaihmisiltä, mistä he olisivat kiinnostuneita kuulemaan lisää ja mihin aiheeseen heistä tuntuisi tarpeelliselta löytää henkisiä työkaluja ja toimivia keinoja tässä ajassa.
Myötätunto ja empatia sekä tunnetaidot laajemmaltikin nousivat selkeimmin esille kyselyissä.
Tämä kuulosti itsestäni hyvältä, sillä se jo sinällään kertoi ihmisissä olevasta halusta lisätä empatiaa maailmaan ja olla siis tekemässä hyvää meille kaikille.
Ajattelen, että myötätunto on yksi tärkeimmistä tunteistamme, ja että ilman sitä ei ihmiskuntaa olisi ehkä enää edes olemassa. Me tarvitsemme kaikki myötätuntoa – itsellemme ja toisillemme.
Myötätunto voi silti olla monesti hyvin vaikeaa.
Itselleni se on ollut vaikeaa erityisesti itseäni kohtaan. Olen oppinut taitavaksi vähättelemään ja pienentämään itseäni, sillä olen harjoittanut sellaista taitoa elämässäni pitkään. Sen vastapainona olen onnekseni kokenut tuntevani empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Tiedän siis, mitä myötätunto ja empatia ovat ja miltä ne tuntuvat.
Moni meistä kokee haastavaksi olla armollinen itseään kohtaan, vaikka toisia kohtaan se olisikin helppoa.
Oman elämäni karussa koulussa juostuani riittävän useita kertoja kuvainnollisesti päätäni seinään, tajusin vihdoin, että kovuus sattuu. Se myös kuluttaa paljon voimia.
Päätin asettaa pääni ja seinän väliin paksun, pehmeän patjan. Sen toisella puolella luki MYÖTÄTUNTO ja toisella EMPATIA.
Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kovuuden, vaativuuden ja sättimisen sijaan aloin harjoittaa pehmeämpiä keinoja itseni kasvattamisen saralla. Päätin testata, voisiko pehmeäksi keitetty porkkana toimia paremmin kuin keppi. Ja millainen porkkana toisi parempia tuloksia juuri minun kovapäisyydelleni.
Lähtökohta oli siinä, että tulin tietoiseksi omasta käytöksestäni. Havahduin – ja toisinaan minua myös havahdutettiin – hetkissä, joissa antauduin impulsiivisesti tunteitteni valtaan ja annoin sisäiselle raivolleni ja aggressiolleni vallan.
Kysyin itseltäni, onko tämä asia näin voimakkaan tunteen ja sitä seuraavan käytöksen arvoinen? Haluanko toimia ja käyttäytyä näin? Ja miltä muista sekä itsestäni tälläinen käytös tuntuu?
Minkä puolella haluan seistä ja millaista maailmaa olla rakentamassa?
”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”
Nämä sanat lausui aikanaan Mahatma Gandhi, intialainen, kansainvälisesti tunnettu vaikuttava johtaja, joka puhui ja teki aktiivisesti työtä rauhan, rakkauden, väkivallattomuuden sekä vähäosaisten oikeuksien puolesta. Näin toimien hän sai aikaan merkittäviä muutoksia isoissa asioissa. ”Mahatma” -lisänimensä hän sai intialaisilta ansaitusti, sillä se tarkoittaa suurta sielua.
Sellaisen toiminnan puolella haluan itsekin seistä.
Haluan lisätä maailmaan hyvyyttä, myötätuntoa ja rakkautta. Keskittyä olemaan niiden puolella, käyttää energiaani siihen, että ne lisääntyvät.
Opin, että sen lisäksi, että myötätunto ja empatia ovat tunteita, ne ovat myös taitoja, joita voi opetella ja kehittää itsessään.
Huomasin harjoittelun edetessä, että kun kasvoin myötätuntoisemmaksi itselleni, jaksoin paremmin olla empaattinen ja ymmärtäväinen myös muita kohtaan.
Opin myös paremmin erottamaan muiden ihmisten tunteet omistani. Myötätunto ei tarkoita sitä, että ottaa toisen tunteen kantaakseen vaan sitä, että myötäelää hänen rinnallaan ja kunnioittaa toisen tunnetta hänen omanaan.
Harjoittelu ei aina ole helppoa eikä hauskaakaan, sillä usein henkisen harjoittelun prosesseissa nousee esiin myös sellaisia ajatuksia, näkökulmia ja tunteita, joita ei haluaisi itsessään olevan. Ihmisyyden sellaisia ikäviä puolia, joita kohtaan ei ole helppoa tuntea myötätuntoa.
Rehellisyys tekee toisinaan kipeää, mutta samalla se usein puhdistaa kuonakerroksia tieltään. Siksi se on sen arvoista.
Harjoittelu vaatii useimmilta meistä lukuisia toistoja ennen kuin siitä tulee pysyvä toimintamalli. Se on kuitenkin mahdollista. Ja hyviä tuloksia syntyy nopeastikin, kun saa vastineeksi hymyjä, halauksia ja kiitoksia kanssaihmisiltä. Eteneminen kannustaa jatkamaan harjoittelua.
Ja onneksi on koko elämä aikaa opetella.
Mikäli aihe kiinnostaa, olet lämpimästi tervetullut kuuntelemaan luentoani, jossa jaan oppejani sekä käytännön keinoja myötätunnon kasvattamiseen. Lempeän empaattisesti 
MITEN LISÄTÄ MYÖTÄTUNTOA SEKÄ ITSEÄ ETTÄ MUITA KOHTAAN
Luento tiistaina 17.9.2024 klo 17.30-18.45
Kirjasto Valossa Valkeakoskella.
Luento on osa Valkeakoski-opiston lukuvuoden 2024-25 luentoja, jotka ovat kaikille avoimia ja ilmaisia.
Valkeakosken kaupunginkirjasto Valo, Hakalantie 1, 37600 Valkeakoski / Torikeskus, 2. kerros.